Il faut vivre pour manger et ne pas manger pour vivre.
Molière, Le Malade Imaginaire
Näin kirjoitti 1600-luvulla elänyt näytelmäkirjailija Molière näytelmässään Luulosairas. Vapaasti käännettynä se voisi olla vaikka: On elettävä syödäkseen, eikä syötävä elääkseen.
Jotkut ajattelevat näin ja jotkut noin.Hieman eri tavalla kuitenkin ajatellaan tänään..vaikka on sellaisia,jotka ovat aivan samaa mieltä Molierin kanssa.
Yaelian, hih, minä taidan ajatella molierelaisittain ;) Tarkoitan sillä, että mielestäni ruokaa tulee kunnioittaa ja ruokailusta nauttia - kaikilla aisteilla. Ettei ruokailu ole pelkkää ravitsemista ja vatsan täyttämistä, ja ettei ruokaa tule vain jakaa ainesosiin, vitamiineihin ja rasvahappoihin jne., vaan että hyvistä raaka-aineksista rakkaudella tehty ateria yhdessä rakkaitten ihmisten kanssa nautittuna on tärkeintä. Mutta ehkä menin jo ohi aiheen. Syödä elääkseen - se kuulostaa siltä, että ruokailu on välttämätön paha, josta ei juuri nautita. Kiitos kommentistasi :)
Elää syödäkseen, ehdottomasti!! Jos syö elääkseen, ruuasta tulee välttämätön paha, pieni väistämätön ravintotauko muiden tehtävien lomassa. Minä mielummin nautiskelen ihanista aterioista jo etukäteen, mietin, suunnittelen, kutsun ystäviä, maiskuttelen mielessäni... :D Eli elän kaiketi syödäkseni, jos noista pitää valita! ;)
Sini ja Italiansalaatti, hauska kuulla :) Minustakin koko ruoanlaittoprosessi on ilo sinänsä: materiaalien valitseminen, vihannesten kuoriminen, kalan käsittely ennen kuin sen grillaa tai laittaa pataan... Ja kattaminen, ei sitäkään pidä unohtaa! Likaisen pöydän ääressä nautittu ateria vaan maistuu toisenlaiselta... Mutta on toki niinkin, että monelle ruokailu on välttämätön paha, joka hoidetaan niin nopeasti kuin mahdollista ja sen kummemmin miettimättä. Tai sitten ruoka pilputaan hiilareiksi, vitamiineiksi ja hyviksi ja huonoiksi rasvoiksi jne, jolloin ruoasta tulee ravintotiedettä eikä aterianautinto.
Tässä tiivistyy suomalaisen ja ranskalaisen ruokakulttuurin suurin ero! :) Siis tänäänhän ranskalainen ja suomalainen ainakin ajattelevat aika eri tavoin, noin yleistäen... ;) Itsekin olen oppinut arvostamaan ruokailua, makuelämyksiä ja ruuanlaittoa ihan eri tavalla täällä patonkimaassa. Vaikka toki välillä "tankkaan" myös vain energiaa saadakseni. On kuitenkin ihanaa, että syöminen on jollain tavalla pyhempää ja erityisempää täällä.
Mademoiselle Fromage, niinhän se taitaa olla. Paitsi että meillä Suomessa tankataan energiaa, toisinaan myös vähän häpeillään syömistä. On jotenkin "naisellista" ottaa lounaaksi kevyt salaatti tai keittolounas ja syödä "kuin lintu". Tai jättää lounas väliin - ja korvata se pullalla. Tunnistan sen itsestänikin. Tai entisestä itsestäni ;) (Tekevätkö ranskalaisnaiset niin, sitä en kyllä tiedä...)
Nykyään en halua jättää aterioita väliin, ne ovat pikemminkin päivän kohokohtia, eikä niihin liity kiirehtiminen. Täällä Ranskassa jo kaupassa käynti on ilo, kun on mistä valita ja saa ideoita kala-, liha- ja vihannestiskien ääressä.
Jotkut ajattelevat näin ja jotkut noin.Hieman eri tavalla kuitenkin ajatellaan tänään..vaikka on sellaisia,jotka ovat aivan samaa mieltä Molierin kanssa.
VastaaPoistaYaelian, hih, minä taidan ajatella molierelaisittain ;) Tarkoitan sillä, että mielestäni ruokaa tulee kunnioittaa ja ruokailusta nauttia - kaikilla aisteilla. Ettei ruokailu ole pelkkää ravitsemista ja vatsan täyttämistä, ja ettei ruokaa tule vain jakaa ainesosiin, vitamiineihin ja rasvahappoihin jne., vaan että hyvistä raaka-aineksista rakkaudella tehty ateria yhdessä rakkaitten ihmisten kanssa nautittuna on tärkeintä. Mutta ehkä menin jo ohi aiheen. Syödä elääkseen - se kuulostaa siltä, että ruokailu on välttämätön paha, josta ei juuri nautita.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi :)
Itselleni ruoka ja sen valmistaminen on nautinto, joten varmaan olen enemmän "elän syödäkseni" puolella :)
VastaaPoistaElää syödäkseen, ehdottomasti!! Jos syö elääkseen, ruuasta tulee välttämätön paha, pieni väistämätön ravintotauko muiden tehtävien lomassa. Minä mielummin nautiskelen ihanista aterioista jo etukäteen, mietin, suunnittelen, kutsun ystäviä, maiskuttelen mielessäni... :D Eli elän kaiketi syödäkseni, jos noista pitää valita! ;)
VastaaPoistaSini ja Italiansalaatti, hauska kuulla :) Minustakin koko ruoanlaittoprosessi on ilo sinänsä: materiaalien valitseminen, vihannesten kuoriminen, kalan käsittely ennen kuin sen grillaa tai laittaa pataan... Ja kattaminen, ei sitäkään pidä unohtaa! Likaisen pöydän ääressä nautittu ateria vaan maistuu toisenlaiselta...
VastaaPoistaMutta on toki niinkin, että monelle ruokailu on välttämätön paha, joka hoidetaan niin nopeasti kuin mahdollista ja sen kummemmin miettimättä. Tai sitten ruoka pilputaan hiilareiksi, vitamiineiksi ja hyviksi ja huonoiksi rasvoiksi jne, jolloin ruoasta tulee ravintotiedettä eikä aterianautinto.
Tässä tiivistyy suomalaisen ja ranskalaisen ruokakulttuurin suurin ero! :) Siis tänäänhän ranskalainen ja suomalainen ainakin ajattelevat aika eri tavoin, noin yleistäen... ;) Itsekin olen oppinut arvostamaan ruokailua, makuelämyksiä ja ruuanlaittoa ihan eri tavalla täällä patonkimaassa. Vaikka toki välillä "tankkaan" myös vain energiaa saadakseni. On kuitenkin ihanaa, että syöminen on jollain tavalla pyhempää ja erityisempää täällä.
VastaaPoistaMademoiselle Fromage, niinhän se taitaa olla. Paitsi että meillä Suomessa tankataan energiaa, toisinaan myös vähän häpeillään syömistä. On jotenkin "naisellista" ottaa lounaaksi kevyt salaatti tai keittolounas ja syödä "kuin lintu". Tai jättää lounas väliin - ja korvata se pullalla. Tunnistan sen itsestänikin. Tai entisestä itsestäni ;) (Tekevätkö ranskalaisnaiset niin, sitä en kyllä tiedä...)
VastaaPoistaNykyään en halua jättää aterioita väliin, ne ovat pikemminkin päivän kohokohtia, eikä niihin liity kiirehtiminen. Täällä Ranskassa jo kaupassa käynti on ilo, kun on mistä valita ja saa ideoita kala-, liha- ja vihannestiskien ääressä.