Kampasimpukat olivat saapuneet kauppahalliin. Samoin osterit, erilaiset merietanat, sinisimpukat, prairie-simpukat, merisiilit, isot ravut ja mustat pikkuravut. Siksi kalakauppiaallamme on toinenkin tiski: talvella tarvitaan lisää tilaa!
Merenherkkujen tiski vetää katsojia. Pikkulapset seuraavat silmät pyöreinä isiensä sylistä, kun kampasimpukat avautuvat ja sitten napsahtavat kiinni, kun rapu hapuilee ilmaa saksillaan, kun merietana kurkistaa mustasta kuorestaan. Ja isä selittää mikä on mikä, kuka on kuka, ja lapsen sormi menee suuhun ja hän pitää tiukasti kiinni isän niskasta. Ja kuin osallistuakseen keskusteluun, tulee tiskin ääreen vanhempi mies, kopauttaa avointa kampasimpukkaa, joka heti sulkeutuu. Eläviä ovat.
Merisiilit olivat vielä melko pieniä, mutta kampasimpukat näyttivät hyviltä. Eikä hintakaan ollut paha: 7,95 € per kilo, naapurissa hinta oli yli yksitoista euroa. Otimme kuusi simpukkaa, ja kauppias sujautti vaivihkaa yhden pienen kaupan päälle (ja sen jälkeen vielä sitruunan ja muutaman oksan persiljaa!), ja valisti meitä säilytyksestä: simpukat ovat tulleet saman päivän aamuna Bretagnesta, Luoteis-Ranskasta; ne säilyvät kolme päivää, laittakaa ne jääkaappiin mieluummin kuin parvekkeelle (jääkaapissa on tasainen lämpötila ja ulkona joka tapauksessa epätavallisen lämmintä), pussin tulee olla auki ja simpukoiden kupera puoli alaspäin.
Kotiin päästyämme siirsimme kampasimpukat laajaan lasivuokaan ja laitoimme sen jääkaappiin. Jonkin ajan päästä ne olivat kaikki avautuneet apposen ammolleen, ja kaksi näytti kuolleen. Hmm. Siirsimme ne pika pikaa kylmäkaappiin, joka ei ole sittenkään tarpeeksi kylmä, minkä takia laitoimme ne takaisin jääkaappiin – nyt vuoka vain peitettiin kostealla keittiöliinalla. Näin ne eivät kuivu jääkaapissa, mutta pystyvät hengittämään. Vettä niille ei pidä laittaa, ne kuolevat kraanaveteen alta aikayksikön.
Liian aikaisin kuolleet simpukat putsattiin ja paistettiin voissa ja syötiin lounaspastan kera. Tuoreita, makeita, ihania. Loput viisi käytettiin illalla. Ne irrotettiin veitsellä varovasti kuoristaan, siivottiin ja asetettiin takaisin kuperaan kuoreensa, gratinoitiin uunissa ja tarjottiin maalaisleivän ja raikkaan salaatin kera.
Oli melkein puoliyö, kun pääsimme vihdoin pöydän ääreen... Ranskassa kampasimpukoita kutsutaan nimellä coquilles St. Jacques
, Apostoli Jaakobin simpukat.KAMPASIMPUKAT UUNISSA
Aseta elävä kampasimpukka käteesi kupera puoli kämmentä vasten. Tue avointa simpukkaa peukalollasi: simpukka yrittää sulkeutua, kun alat irrottaa sen lihaa veitsellä. Vie veistä lihan alta simpukankuorta myötäillen. Kun liha irtoaa, antaa simpukka periksi ja avautuu. Irrota kuoret toisistaan. Irrota liha myös toisesta kuoresta. Pese ja kuivaa kuoret ja siirrä odottamaan. Irrota pyöreää simpukan valkoista lihaa ympäröivä nauhamainen liha (jap.
himo) ja poista tumma suoli. Huuhtele simpukka ja nauhaliha kylmässä vedessä ja siirrä kulhoon. Kaada joukkoon valkoviiniä ja pese ne vielä sillä.
Silppua pala kevätsipulin valkoista osaa ja pari silopersiljan oksaa. Raasta yksi valkosipulin kynsi. Kuumenna viitisenkymmentä grammaa voita pannulla ja kuullota kevätsipuli ja persilja voissa. Jaa simpukoiden pyöreät lihat kuperiin simpukankuoriin, nosta niiden päälle nokare raastettua valkosipulia ja kaada voiseos niiden päälle. Lisää nauhamainen liha. Ripottele päälle korppujauhoa. Paista kuumassa uunissa 5-10 minuuttia (kunnes korppujauho on saanut väriä). Tarjoa raikkaan salaatin ja tuoreen maalaisleivän kanssa. (Kasta leipäviipaleita voiseokseen, ihanaa!)
[Salaattiin käytin salaatinlehtien lisäksi nopeasti suolattuja daikon-viipaleita sekä kevätsipulin vihreää osaa. Kaadoin joukkoon oliiviöljyä ja siiderietikkaa, rouhin mustapippuria myllystä ja ripottelin vielä hiukan hyvää Camarguen merisuolaa ja sekoitin.]
"Anteeksi, herra, saisinko levyn kaikkein parasta suklaatanne?"
Tekstit
